Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
"Kevättä kynttelistä", lupaa vanhan kansan sanonta. Ensi su vietetään kynttilänpäivää. Se muodostaa eräänlaisen taitekohdan joulunajan ja kevään tulon välille. Meille pohjoisen asukkaille valo on tärkeä asia. Harmaa talvi saattaa viedä voimat ja masentaa mieltä. Joulun jälkeen saamme seurata päivän pitenemistä. Valon lisääntyminen puhuu meille kevään tulosta ja siitä, kuinka lämpö voittaa kylmyyden ja elämä kuoleman. Valo merkitsee meille elämän heräämistä, toivoa ja uudelleen alkamista. Myös seurakunnassa ollaan kevätmielellä. Uudet luottamushenkilöt ovat aloittaneet työnsä niin kuin minäkin kirkkoherrana ja intoa yhteisen hyvän tekemiseen on paljon.
Vähän myöhemmin helmikuussa vietämme ystävänpäivää. Legendan mukaan Pyhä Valentinus keräsi luostarin puutarhassa kukkia ja antoi niitä rakastavaisille. Näin ystävänpäivä on erityisesti rakkauden ja syvän ystävyyden päivä. Se on kevään valon ensimmäinen vahva merkki. Ystävänpäivä muistuttaa meitä erilaisten ihmissuhteiden hoitamisesta, niiden tuomasta ilosta ja siitä, että voimme kiittää rakasta ihmistä ja ystävää ja myös Jumalaa siitä valosta, jota ihmissuhteissa saan vastaanottaa ja itsekin jakaa.
” Silmäni aukaise, Jumalani. Kaikki muu turhaa on rinnallasi.
Aamulla noustessa vierelle jää. Liekkisi loistaa, kun yö hämärtää.
Viisauden lähde, vie viisauteen. Tietäni ohjaa, kun matkaani teen.
Luottaa voin Isäni rakkauteen. Kätkeydyn suojaasi turvalliseen.
Oi kirkkain aurinko, ihmeellinen! Valaista täällä jo voit sydämen.
Silmäni aukaise, osoita tie. Luoksesi taivaaseen perille vie.”
VK 923
Iloa ja Valoa kevään odotukseen toivottaa Irina-kirkkoherranne
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä